Kurssi loppuu pikkuhiljaa ja samoin kirjoittelunikin. Olen tykännyt tästä kurssista, se on avartanut silmäni jokapäiväiselle maapallon tuhoutumiselle. Tiedän nyt paljon enemmän maapallon ongelmista ja siitä, miten voin vaikuttaa osaltani niiden ennaltaehkäisyyn. Kurssi on ollut antoisa!
Kiitos kaikille blogiani lukeneille ja kommentoineille!

Luomua!

Luomuviljely on yleistynyt koko ajan normaalin kansan parissa. Varmaankin melkein jokainen on joskus juonut luomumehua tai syönyt luomuhedelmän. Tämä on loistava juttu sillä:

Luomu on parempi vaihtoehto ilmastonmuutokselle, vesistöille ja luonnon monimuotoisuudelle. Usein luomussa on myös tiukemmat hygieniavaatimukset ja siinä käytetään mahdollisimman vähän lisäaineita. Kiellettyjä ovat geenimuunnellut tuotteet, kemiallisten tuotantoaineiden käyttö ja keinolannoitteet. Lisäksi esimerkiksi luomukanoille syötetään mahdollisimman vähän antibiootteja. Myös viljelymaan hoitaminen hyvin kuuluu luomutuotantoon.

Koska luomussa ei käytetä lannoitusaineita ym, sato jää usein pienemmäksi kuin tehomaataloudessa. Sen takia luomutuotteiden hinnat ovat usein korkeampia. Toivottavasti luomun käyttö lisääntyy, sillä tavoin hintatasokin laskisi. Toivottavasti mahdollisimman moni pystyy valitsemaan ostoskoriinsa mahdollisimman monta luomutuotetta.

Jokamiehenoikeudet

Suomessa on arkipäivää poimia marjoja ja sienestää. Moni on myös varmasti tarponut toisen metsässä ja uinut muualla kuin kaupungin rannalla. Esimerkiksi nämä asiat ovat jokamiehenoikeuksia, jotka ovat Suomessa varsin vapaat. Esimerkiksi Englannissa et saisi kulkea toisen mailla, mutta täällä Suomessa se on sallittua. Itse olen todella iloinen esimerkiksi mahdollisuudesta marjastaa ja sienestää - se on myös ympäristön kannalta loistava juttu, sillä onhan itse kerätty mustikka parempi kuin Espanjasta tuotu mansikka!

Suomessa jokamiehenoikeuksien johdosta saat liikkua luonnossa (paitsi pihamailla ja pelloilla) jalan, hiihtäen ja pyöräillen, oleskella tilapäisesti toisen maalla, onkia ja pilkkiä, marjastaa ja sienestää, uida, ottaa aurinkoa, kävellä jäällä ja peseytyä vesistössä.

Et saa kalastaa ja metsästää (ilman lupia), roskata, aiheuttaa häiriötä, häiritä lintuja, poikasia tai pesiä, tehdä avotulta toisen maalle, vahingoittaa kasveja ym.

Miellä on upeat oikeudet ja niistä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti!

Rehevöityminen

Itämeressä on suuria vihertäviä sinilevälauttoja. Pienet lammet kasvavat umpeen ja mökkijärveen alkaa kasvaa paljon ulpukoita. Mistä on kyse?

Kun vesistöön pääsee ravinteita; fosforia, typpeä ja kaliumia, alkaa se täyttyä sinibakteereista (eli sinilevistä), erilaisista kasveista ja levistä, sillä ne hyötyvät ravinteikkaista oloista.

Rehevöityneessä vesistössä on siis paljon hajoavaa kasviainesta. Bakteerit pitävät siitä, ja tulevat hajottamaan ainesta. Hajottamiseen ne tarvitsevat happea, jota ne ottavat vedestä. Ongelmat alkavat näkyä varsinkin talvella:  kasvien yhteyttäminen (josta vapautuu sivutuotteena happea) lakkaa ja veden pinnalle tulee jää. Näin happea ei pääse edes liukemalla veteen. Bakteerit kuitenkin jatkavat hajotustyötään, ja pikkuhiljaa vedestä alkaa loppua happi. Seuraa happikato. Happikadon takia taimen ja siika (taloudellisesti merkittävät kalat) poistuvat vesistöistä. Tilalle taas tulevat vähäistä happea kestävät särkikalat (roskakaloja). Happikato myös pahentaa rehevöytymistä eli itse itseään: fosforia on jäänyt esim. järven pohjaan. Hapettomuus aiheuttaa sen, että fosforia alkaa liueta pohjasta vielä lisäämään rehevöitymistä!

Tätä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi.

Rehevöityminen siis johtuu ravinteista, ja rehevöityminen tarkoittaa kasvien ja levien huomattavaa runsastumista. Hajakuormitukseksi sanotaan metsistä ja pelloilta vesistöihin valuvia ravinteita. Pistekuormitus tarkoittaa teollisuuden ja mm. kesämökkiläisten veteen sellaisinaan päästämiä jätevesiä. Mökkiläiset päästävät ravinteita vesistöihin myös saippuoiden ym. pesuaineiden kautta. Onkin siis tärkeää, että rannassa ei pestä esim. mattoja.

Myös teollisuuden on puhdistettava jätevetensä ennen kuin ne lasketaan vesistöön.

Rehevöityminen on myös Itämeren uhka. Kaupunkien ravinteita sisältävät jätevedet ja risteilyalusten jätevedet ovat isoja kuormittajia. Suomessa jätevedet puhdistetaan huolella ennen mereen laskemista, mutta mm. Puolassa vedet lasketaan piittaamattomasti sellaisinaan Itämereen. Näiden seikkojen takia ihmiset saavat nauttia - ah, niin kauniista - vihertävästä puurosta omassa meressämme. Sinilevälautoista.

Asialle on tehävä jotain, jos haluamme, että vesistöt pysyvät kauniina.  

Happamoituminen

Miksi kalat kuolevat järvissä ja puut harsuuntuvat?

Fossiilisten polttoaineiden poltosta muodostuu typen ja rikin oksideja. Ne kulkeutuvat ilmahekään ja liukenevat sillä rikki- ja typpihapoiksi. Happojen huuhtoutumista maahan sateen mukana kutsutaan märkälaskeumaksi. Rikin ja typen oksideja joutuu luontoon myös sellaisenaan, kuivalaskeumana. Kuiva- ja märkälakseumaa yhdessä kutsutaan happamaksi laskeumaksi.

Hapan laskeuma aiheuttaa vedessä happamoitumista. Ensimmäinen aste vesistön happamoitumisessa on kasviplanktonin ja eläinplanktonin kuoleminen. Myös kalkkikuoriset eläimet kuolevat, sillä niiden kuori ei kestä hapanta vettä. Särki- ja lohikalatkaan eivät kestä happamoituneita oloja, joten ne poistuvat happamoituneista vesistöistä. Myös toukat ja hyönteiset häviävät ja niiden mukana niitä syövät linnut. Happamoituneesta vesistöstä tulee siis aika hiljainen paikka. Tosin kasveihin happamoituminen ei juuri vaikuta.

Happamoitumista tapahtuu myös metsissä. Havupuut kärsivät happamoitumisesta: ne pudottavat neulasensa normaalia runsaammin, eli ne harsuuntuvat. Puut kärsivät happamoitumisesta monilla tavoilla: lehtien ja naulasten kunnon huonontuminen, ravinteiden saannin vaikeutuminen, altistuminen myrkyllisille yhdisteille. Tämä tapahtuu sen takia, että happamoitumisen takia ravinteden liukeneminen maaperässä muuttuu. Esim. myrkyllinen alumiini irtaantuu maaperän hiukkasista ja kulkeutuu puun juuriin. Mutta puille tärkeille ravinteille käy päinvastoin: ne huuhtoutuvat happamoitumisen takia puun juuren ulottumattomiin!

Varsinkin Suomen luonto happamoituu herkästi, koska maaperän koostumus on ohut, joten sen kyky vastustaa happamoitumista on huono. Lisäksi Suomen maaperä on luonnostaan hapan (sillä kallioperässä on paljon happamia kivilajeja).

Happamoitumisen estäminen on tärkeää, sillä se vahingoittaa luontoa. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulisi vähentää, ja lisäksi esim. autoihin voisi asentaa suodattimet. Onneksi asiat ovat Suomessa jo aika hyvin: rankkojen säädösten avulla rikin määrää on saatu laskettua. Hyvä! Toivottavasti muutkin maat seuraavat perässä - hapan laskeuma kun voi kulkeutua Suomeen muualtakin kuin oman maamme rajojen sisältä, kuten Venejältä. Tätä kutsutaan kaukokulkeutumiseksi.

Huomenna meillä on koe esimerkiksi näistä asioista. Toivottavasti menee hyvin!!!

Ämmässuon kaatopaikka

Maanantaina teimme luokkani kanssa reissun Ämmässuon kaatopaikalle. Matkustimme bussilla Espooseen ja takaisin, jonka aikana oppaamme kertoi meille jätteiden lajittelusta ja uudelleenkäytöstä. Hän myös kyseli meiltä paljon kysymyksiä näihin asioihin liittyen.

Ämmässuon kaatopaikalla on kaksi aluetta jätteille. Toinen niistä on jo suljettu, sillä sen pohja ei täyttänyt vaatimuksia. Tämä alue oli toiminnassa 20 vuotta 1987-2007. Jätteistä muodostunut kasa on valtavan kokoinen, n. 50 hehtaaria eli yli 100 jalkapallokenttää. Kasa oli n. 40 metriä korkea. Nyt käytössä on toinen alue.

Kävimme oppaan opastuksella kahdessa ryhmässä talossa, josta näki biojätteenkäsittelyhalliin. Roska-autot tuovat jätteet ja kippaavat ne halliin. Sieltä jätteet menevät hihnalle ja repijään. Tämä jäte laitetaan kompostoitumaan yhteensä noin viideksi viikoksi. Sitten sitä käytetään mullan raaka-aineena.

Alueella on myös jätteentuontimahdollisuus, eli kaatopaikalle voi tuoda erilaista jätettä joka ei sovellu kodin jäteastioihin.

Näimme kaikki nämä asiat bussin ikkunasta.

Oppaamme kertoi, että jokainen ihminen tuottaa Suomessa vuodessa 35-1300 kg jätettä. Se on valtava määrä! Hän kertoi meille myös paljon jätteiden lajittelusta. Mahdollista on lajitella paperi, kartonki ja pahvi, biojäte, energiajäte, lasi, metalli, paristot, vaatteet, ongelmajäte ja elektroniikka. Sain tietää, että paristot voi viedä kauppaan, jossa niitä myydäänkin (paristoja myyvällä kaupalla on siis velvollisuus ottaa käytettyjä vastaan). Vanhentuneet lääkkeet pitää viedä apteekkiin.
On tärkeää, ettemme heittäisi sekajätteeseen  biojätettä, sillä kun biojäte joutuu kaatopaikalla hapettomiin oloihin sekajätteen kanssa, se muodostaa metaania. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta lajitella biojätettä erikseen.

Fiksut ihmiset myös ennaltaehkäisevät jätteen syntyä. Tässä muutamia esimerkkejä:

○ Pienet vaatteet voi viedä kirpputorille, antaa kaverille tai viedä UFF:ille
○ Aina ei tarvitse ostaa uutta, vanhan voi korjauttaa
○ Osta vähän pakattuja tuotteita
○ Käytä kirjastoa, kirpputoria ja nettikirpputoreja ostamiseen

Jätteiden määrän vähentäminen ja lajitteleminen on tärkeää, koska se säästää luonnonvaroja ja vähentää kaatopaikkojen kokoa. Vaarallisten jätteiden laittaminen sekajätteeseen saattaa aiheuttaa vahinkoja luonnolle.

Kierrättäminen on yksinkertainen asia, jota kaikki voivat tehdä!

Hengitysilmamme on saastunuttta

Löysin HSY:n sivuilta mittarin, joka kertoo Helsingin jokapäiväisen ilmanlaadun. Tänään ilmanlaatu oli suurimmaksi osaksi hyvä, joissain paikoissa tyydyttävä.
Vaarallisimpia Helsingin ilmanlaadun pilaajia Helsingissä ovat (näistä aiheutuu ihmisille terveyshaittaa, jos pitoisuus ilmassa on suuri) typpidioksidi (peräisin pakokaasuista), otsoni (fossiilisten polttoaineiden käyttö) ja rikkidioksidi (energiantuotanto ja laivojen päästöt).

On harmillista, että ilmassa, jota hengitämme on vaarallisia aineita. Ja niitä on päässyt ilmaan meiltä. Näiden vaarallisten aineiden joutumista ilmaan pitäisi minusta vähentää niin paljon kuin mahdollista. Tosin se on hankalaa varsinkin näin keskustassa, koska siellä on vilkasliikenteistä, ja autot ovat tänä päivänä oikeastaan välttämättömiä suurimmalle osalle ihmisistä. Liikenne on yksi suurimmista ilmansaastuttajista. Fossiilisten polttoaineiden tilalle voitaisiin kehitellä mahdollisimman vähäpäästöisiä vaihtoehtoja, kun autoilu on ihmisille niin tärkeää.